Peli – Wikipedia Siirry sisältöön Päävalikko Päävalikko siirrä sivupalkkiin piilota Valikko Etusivu Tietoja Wikipediasta Kaikki sivut Satunnainen artikkeli Osallistuminen Ohje Kahvihuone Ajankohtaista Tuoreet odottavat muutokset Tuoreet muutokset Toimintosivut Haku Hae Ulkoasu Lahjoitukset Luo tunnus Kirjaudu sisään Henkilökohtaiset työkalut Lahjoitukset Luo tunnus Kirjaudu sisään Sisällysluettelo siirrä sivupalkkiin piilota Alku 1 Määrittely 2 Yleispiirteitä Vaihda alaosio Yleispiirteitä 2.1 Pituus 2.2 Yksiköt 2.3 Pelaajien määrä 2.3.1 Yhden pelaajan pelit 2.3.2 Kaksinpelit 2.3.3 Moninpelit 2.4 Peli järjestelmänä 2.5 Heuristiikka 2.6 Onni ja taito 2.7 Kustannukset ja palkinnot 3 Pelityyppejä Vaihda alaosio Pelityyppejä 3.1 Lautapelit 3.2 Videopelit 3.3 Pallopelit 3.4 Korttipelit 3.5 Rahapelit ja uhkapelit 4 Katso myös 5 Lähteet Vaihda alaosio Lähteet 5.1 Viitteet 6 Kirjallisuutta 7 Aiheesta muualla Vaihda sisällysluettelo Peli 156 kieltä Afrikaans Alemannisch አማርኛ Aragonés العربية مصرى অসমীয়া Asturianu Azərbaycanca تۆرکجه Башҡортса Žemaitėška Bikol Central Беларуская (тарашкевіца) Беларуская Betawi Български भोजपुरी বাংলা བོད་ཡིག Brezhoneg Bosanski Català Нохчийн ᏣᎳᎩ کوردی Corsu Čeština Чӑвашла Cymraeg Dansk Deutsch Ελληνικά English Esperanto Español Eesti Euskara Estremeñu فارسی Võro Føroyskt Français Arpetan Furlan Frysk Gaeilge 贛語 Kriyòl gwiyannen Gàidhlig Galego Avañe'ẽ Wayuunaiki Gaelg Hausa עברית हिन्दी Fiji Hindi Hrvatski Hornjoserbsce Magyar Հայերեն Interlingua Bahasa Indonesia Ido Íslenska Medžuslovjansky 日本語 Patois Jawa ქართული Qaraqalpaqsha Tyap Қазақша ಕನ್ನಡ 한국어 Къарачай-малкъар Kurdî Кыргызча Latina Ladino Lingua Franca Nova Limburgs Lombard Lingála ລາວ Lietuvių Latviešu Basa Banyumasan Malagasy Македонски മലയാളം Монгол मराठी Bahasa Melayu Mirandés Plattdüütsch Nederlands Norsk nynorsk Norsk bokmål Nouormand Occitan Livvinkarjala ਪੰਜਾਬੀ Picard Polski Piemontèis پنجابی پښتو Português Runa Simi Rumantsch Română Русский Русиньскый संस्कृतम् Саха тыла Sicilianu Scots سنڌي Srpskohrvatski / српскохрватски සිංහල Simple English Slovenčina Slovenščina Shqip Српски / srpski Seeltersk Sunda Svenska Kiswahili தமிழ் తెలుగు Тоҷикӣ ไทย Tagalog Tolışi Türkçe Xitsonga Татарча / tatarça Українська اردو Oʻzbekcha / ўзбекча Vèneto Vepsän kel’ Tiếng Việt Walon Winaray 吴语 მარგალური ייִדיש 文言 閩南語 / Bân-lâm-gí 粵語 中文 IsiZulu Muokkaa linkkejä Artikkeli Keskustelu suomi Lue Muokkaa Muokkaa wikitekstiä Näytä historia Työkalut Työkalut siirrä sivupalkkiin piilota Toiminnot Lue Muokkaa Muokkaa wikitekstiä Näytä historia Yleinen Tänne viittaavat sivut Linkitettyjen sivujen muutokset Ikilinkki Sivun tiedot Viitetiedot Lyhennä URL-osoite Vaihda vanhaan jäsentimeen Tulosta/vie Lataa PDF-tiedostona Tulostettava versio Muissa hankkeissa Abstract Wikipedia Wikimedia Commons Wikidata-kohde Ulkoasu siirrä sivupalkkiin piilota Wikipediasta Paul Cézanne, Kortinpelaajat, 1895. Peli on ajanvietteeksi harjoitettava määrämuotoinen ja säännöin ohjattu kilpailu tai leikki, jossa käytetään esimerkiksi kortteja ja nappuloita.[1] Pelin aikana osallistujat toimivat peliä ohjaavien sääntöjen mukaan. Pelin kulkuun voivat lisäksi vaikuttaa pelaajien tekemät valinnat ja strategiat, sattuma sekä urheilullisissa peleissä pelaajien fyysiset kyvyt. Pelaajat kilpailevat yksin tai joukkueina toisiaan vastaan. Voittajaksi julistetaan ensimmäisenä säännöissä määrätyn tavoitteen, kuten suurimman pistemäärän, saavuttanut osapuoli. Palkintona voi olla esimerkiksi rahasumma tai määräävä asema toisiin pelaajiin nähden. On olemassa myös yksin pelattavia pelejä (pasianssit ja videopelit) ja pelejä, joissa ei ole voittajaa (roolipelit). Pelejä tutkii pelitutkimus. Pelien, pelaajien ja kannattavien pelistrategioiden ominaisuuksia ja säännönmukaisuuksia tutkii peliteoria, joka on matematiikan ja taloustieteen osa-alue. Määrittely [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Katujalkapalloa Egyptissä. Pelin käsitettä ei ole helppo rajata tarkasti, ja pelin eri määritelmät sisällyttävät ja sulkevat ulos erilaisia kilpailuja ja leikkejä. Erityisen tyypillisiä pelejä ovat esimerkiksi shakki ja hertta. Myös joitain peliksi vähemmän tyypillisiä lautapelejä ja sanapelejä kutsutaan peleiksi. Lisäksi joitakin urheilulajeja, kuten pallopelejä, kutsutaan peleiksi. Sen sijaan esimerkiksi juoksukilpailuja (sanan kirjaimellisessa merkityksessä), ristisanoja ja osakemarkkinoita ei yleensä kutsuta peleiksi, vaikka myös ne ovat pelimäisiä ja niitä voidaan tarkastella peleinä.[2] Rajanveto pelin ja leikin välillä ei ole aina selkeää. Pelit ovat rajatumpia ja leikit vapaampia, mutta leikin ja pelin piirteet voivat myös sekoittua keskenään.[3] Yleispiirteitä [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Pituus [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Pelin pituus tarkoittaa aikaa, joka yhden pelin pelaamiseen normaalisti kuluu. Pelin odotettu pituus määrää muun muassa sen, aloittavatko pelaajat pelin pelaamisen, sillä pelaajilla täytyy olla riittävästi aikaa peliin.[4] Samaakin peliä voidaan pelata eri nopeuksilla. Esimerkiksi shakissa voidaan käyttää shakkikelloa, johon asetettu aika määrittää pelin maksimikeston, joka voi olla monesta tunnista muutamaan minuuttiin. Pelin nopeus voi muuttaa peliä vaikuttamalla esimerkiksi sen taitovaatimuksiin, satunnaisuuteen, kustannuksiin ja palkintoihin sekä viihdyttävyyteen.[4] Yksiköt [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Pelin kulku voidaan jakaa yksiköihin. Pelin lyhin yksikkö on alkeisyksikkö, jonka läpipelaaminen antaa pelaajille tyydyttävän tunteen siitä, että he ovat todella pelanneet peliä. Esimerkiksi koripallossa alkeisyksikkö on molemminpuolinen pallonhallintajakso, tenniksessä yksi syöttövuoropari tai yksi erä, pokerissa yksi käsi ja shakissa kokonainen peli. Pelaaja saa sopivan tilaisuuden poistua pelistä tällaisen alkeisyksikön läpipelaamisen jälkeen.[5] Alkeisyksikön odotettu pituus määrää myös usein sen, katsooko peliin kutsuttu pelaaja itsellään olevan tarpeeksi aikaa ryhtyä peliin.[6] Peli on kokonainen kierros, jolla on alku sekä loppu, ja jonka päätteeksi voittaja ratkeaa. Jalkapallossa tämä on 90 minuutin peli, tenniksessä sarja eriä, shakissa alkuasemasta loppuasemaan käyty siirtosarja, ja pokerissa se aika, jonka pelaaja viettää pöydässä.[5] Ottelu on kahdenvälisten pelien sarja, jonka voittaa se, joka on voittanut enemmän pelejä. Ottelu voidaan käydä esimerkiksi ”paras kolmesta” -menetelmällä, jolloin ensimmäisenä kaksi peliä voittanut voittaa ottelun. Pitkiä otteluita käydään esimerkiksi shakissa ja gossa.[5] Istunto tai sessio on yksittäinen pelituokio, esimerkiksi peli-ilta. Istunnon aikana voidaan pelata useita pelejä tai otteluita, tai yksi peli tai ottelu voi jakautua useisiin peräkkäisiin istuntoihin.[5] Useisiin istuntoihin jakautuvia toisiinsa liittyvien pelien sarjoja voidaan kutsua tapauksesta riippuen vakituisiksi peli-illoiksi, turnauksiksi tai pelikausiksi.[5] Pelaajien määrä [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Pelissä voi olla pelistä riippuen pelaajia yhdestä jopa tuhansiin. Kaksinpelissä on vastakkain kaksi yksittäistä pelaajaa. Moninpelissä on vähintään kolme pelaajaa. Joukkuepeleissä on kaksi joukkuetta, joissa on useita pelaajia.[7] Joitain pelejä voidaan pelata vaihtelevilla pelaajamäärillä. On kuitenkin tavallista, että yhdellä pelillä on jokin tietty määrä pelaajia, jolloin peli on nautittavimmillaan.[8] Yhden pelaajan pelit [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Yhden pelaajan peleissä pelaaja pelaa joko ”järjestelmää” vastaan tai videopeleissä kuvitteellista, simuloitua vastustajaa vastaan. Järjestelmää vastaan pelattavia pelejä ovat esimerkiksi Tetris, pasianssi, sanaristikko ja Zork. Simuloitua vastustajaa vastaan pelataan esimerkiksi Civilizationissa ja yhden pelaajan ammuntapeleissä. Tällaisia pelejä on kutsuttu myös ”puolentoista pelaajan” peleiksi.[7] Yhden joukkueen yksinpelejä kutsutaan yhteistyöpeleiksi. Niissä joukkue pelaa usein yhdessä tekoälyä vastaan. Esimerkkejä näistä ovat Gauntlet, Lord of the Rings -lautapeli sekä jotkin World of Warcraftin tilanteet.[7] Kaksinpelit [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Kaksinpelejä ovat esimerkiksi shakki, ginirommi, scrabble, tennis sekä monet korttipelit ja sotapelit. Joillain niistä on monen pelaajan muunnelmia. Kahden joukkueen kaksinpelejä ovat esimerkiksi jalkapallo ja bridge.[7] Moninpelit [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Moninpelissä on vähintään kolme pelaajaa. Tällaisia pelejä ovat esimerkiksi golf, pokeri, Trivial Pursuit, scrabble, tietyt ammuntapelit, Risk ja Cluedo.[7] Moninpeli voi olla muodoltaan ”kilpajuoksu” tai ”joukkotappelu”.[9] ”Kilpajuoksut”, kuten golf tai patsisi, eivät ole vuorovaikutteisia, eli pelaajat eivät vaikuta toisten pelaajien peliin. ”Joukkotappelut” sen sijaan ovat vuorovaikutteisia. Joskus pelaaja voi valita, kenen vastapelaajan peliin hän vaikuttaa.[10] Joissakin moninpeleissä esiintyy politikointia, eli pelaajat neuvottelevat keskenään ja juonivat toisia pelaajia vastaan. Joskus pelaajat muodostavat tiimejä ja tekevät yhteistyötä keskenään. Joissakin peleissä on äänestyksiä, eli pelaajat valitsevat keskuudestaan pelin voittajan.[11] Moninpelit eroavat toisistaan siinä, mitä hävinneille pelaajille käy. Joissakin peleissä pelaajia putoaa pois yksi kerrallaan, ja peli jatkuu ilman heitä. Joskus hävinnyt pelaaja saa jatkaa pelissä mukana, vaikka hänen voitonmahdollisuutensa ovat menneet joko täysin tai käytännössä. Joissakin harvoissa peleissä jokaisella pelaajalla säilyy ainakin teoreettinen mahdollisuus voittaa peli sen loppuun asti; tällainen peli on esimerkiksi Trivial Pursuit. Koska hävinneenä pelaaminen ei yleensä tunnu hauskalta tai mielekkäältä, pelaaja voi joissain peleissä sääntöjen niin salliessa luovuttaa pelin. Joskus pelissä mukana roikkuva pelaaja voi vaikuttaa muiden peliin häiritsevästi, ja hänestä voi jopa tulla ”kuninkaantekijä”, jos hän saa mahdollisuuden ”valita” pelin voittajan.[9] Massiivisesti moninpelattavassa pelissä pelaajia on niin paljon, että he eivät yleensä joudu tekemisiin kaikkien muiden pelaajien kanssa. Tällaisia pelejä on esimerkiksi World of Warcraft.[7] Peli järjestelmänä [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Pelin säännöt ovat kokoelma ohjeita, jotka kertovat pelaajille miten peliä pelataan ja mikä ovat pelissä tehtävien valintojen seuraukset ja pelin tavoite. Sääntöjä voivat valvoa pelaajat itse, pelituomari, tai peli itse. Esimerkki jälkimmäisestä ovat fysiikan lait, jotka säätelevät urheilua, sekä tietokonepelin ohjelmakoodi. Liian laajat ja monimutkaiset säännöt voivat muodostaa korkean kynnyksen aloittelijoille, ja ne voivat vähentää kokeneidenkin pelaajien nautintoa.[12] Peliin voi kuulua myös tuttuja käytäntöjä, jotka helpottavat pelin opettelua. Esimerkiksi pallopelejä yhdistää se, että niissä pyritään yleensä saamaan pallo vastustajan maaliin. Eri korttipeleissä käytetään yleensä samanlaista korttipakkaa. Tietokonepeleissä käytetään usein samoja näppäinkomentoja.[13] Pelin tavoite on yleensä löytää voittaja. Joissakin peleissä voitto voidaan jakaa useamman pelaajan kesken, kuten shakissa tai pallopelissä, kun peli päätt…